Kesälomaa tuli harjoiteltua viikko (ja sitä ennen viikko toimistoeloa) ja eihän siinä viikossa edes ehtinyt tajuta olevansa lomalla, mutta siitä huolimatta, miten se tuntuikin maanantaina että kone yskähteli tavallista enemmän. En tiedä oliko syynä ne lukemattomat ja miljoonat paarmat, yllättävän kuuma ilma, maanantai yleensä, mutta työpäivä oli pitkä, raskas ja hikinen, ja suolta palatessaan olisi mieluusti ottanut muutaman tunnin tirsat ennen mitään muuta.
 |
| Maanantain maisemia, ei paha! |
 |
| Maanantain kaveri, sudenkorento nautiskelemassa paarma-ateriaa (ei liityä alla olevaan kuvaukseen haaskasta ja sen omistajasta...). |
Mutta palataanpa vielä lomaa edeltäneisiin tapahtumiin. Edelliseen postaukseen olin laittanut että lentäviä öttiäisiä kummempia ei ole maastossa ollut. Nooh, perjantaina törmättiin sitten kohtuu tuoreeseen haaskaan, jonka oli joku mesikämmen ilmeisesti lahdannut, ja kun kairamies takana sanoi että sillä on vielä silmät päässä, tuli ehkä hivenen kiireempi siirtyä paikalta pois... (Ne silmät liittyy kai siihen, että yleensä linnut käyvät nokkimassa ne parin tunnin sisällä siitä kun henki häviää elukalta.) Samalla kun olin tietenkin sometellut kuvia eteenpäin, tuli metsästäjiltä heti komento siirtyä pois haaskalta, ja jopa pomolta soitto ja komento vaihtaa suota! Kun autolle päästiin, alkoi hivenen tajuta paremmin tilanteen, että kyllähän se olisi saattanut evästelijä olla tympääntynyt jos oltaisiin pitemmäksi aikaa jääty sen evästä tutkailemaan. Onneksi ei sattunut mitään, mutta Jukolaan lähtö viivästyi tuollaisen koettelemuksen jälkeen.
No sitten Lahti-Hollola Jukola - voi että osaa olla mahtava tapahtuma tuo Jukola! Olin ensimmäistä kertaa yötä paikan päällä, telttamajoituksesta olen nautiskellut viimeksi varmaan -98 Provinssirokissa, joten odotukset eivät olleet ehkä aivan niin korkealla mitä kokemus sitten kuitenkin oli. Keli sattui olemaan mitä mainioin, ja itse Venlojen viestissä suoritettu ankkuriosuus läpi lukemattomien suppien nelosrastilla venähtäneen nilkan kanssa on jäänyt pysyvästi mieleen. Opin itsestäni paljon, että miten voi ihminen vajota pimeän kuiluun neste- ja energiahukassa, miten kartasta ei tajua hölkäsen pöläystä, ja ainoa ajatus on että suunnalla rastille, tuossa on polku, tuossa selkä jota seurata seuraavalle juomapisteelle ja miten taju palaa taas päähän kun saa vettä ja dexalia... Ensi vuonna taas kirmailemaan,
kesäyö Kangasalla!
Ja takaisin tähän viikkoon. Maanantain selätettyä tänään oli taas jännitettävää maastossa, mutta sitä ei aiheuttanut otso vaan kamera ja mikrofoni... Ehkä saatte tietää jotain jo huomenna, en sano missä alueuutisissa tai netissä (tai sanon, mutta myöhemmin) :)
Tänään siirryttiin myös eri alueelle, ja suon habitus muuttui tyystin: nyt on odotettavissa harvinaisempia kasveja ja rehevän viheriä kuvia verrattuna aikaisempaan - kuvia pukkaa kunhan pääsen huomenna vauhtiin uudella kohteella!
Nyt saunaan, ja mahdollisesti pelin ääreen, jos hereillä pysyy!
 |
| Aamulla oli vähän tiheämpää seutua... |
 |
| Jännitystä elämään :) |
 |
| Iltapäivän kasvikuva: rätvänää, maariankämmekkää ja muuta viheriäistä. |
Kommentit
Lähetä kommentti