Maanantait ovat ehkä viikon pisimpiä päiviä, ei varmaan ainoastaan näissä hommissa. Heräät aamulla aikasten, syöt ja pakkaat auton ja lähdet huristelemaan kohti tukikohtaa, jättimuki kahvia mukanasi jotta pysyt virkeänä ajaessa. Ennen kahdeksaa saavut tukikohtaan, purat kamppeet ja ruuat paikoillensa, pakkaat maastoreppuun eväät ja juomat, käynnistelet tabletin ja mietit että mihin sitä pitikään mennä. Moikkailet muut tutkijat ja kairamiehet, lasket että kaikki ovat paikalla ja varmistavat että kaikki tietävät kenen kanssa menevät ja millä autolla. Sitten köröttelet suolle, lähtö tasan kahdeksalta. Kun mennään kahdeksalta töihin, kestää työpäivä siihen neljään. Ja miten voikaan olla tunnin ero iltapäivästä niin merkittävä? Tuntuu että kello ei saavuta ikinä neljää, kävelet kilometritolkulla ja tutkit turvetta kairanäytteestä toiseen, ja kello on vartin yli 12. Mutta ah, sitten vihdoin kun päivä tulee päätteeseensä, olet autolla ja vaihdat saappaat pois jalasta - parhautta! Viikko on selätetty!
Tukikohdassa ruokaa nassuun heti kun pääset ovesta sisään, sitten vähän lepiä, työhommia (suotietojen tarkistusta ja palautusta), saunomista ja nukkumaan. Siitä on maanantait, ja aika monet muutkin päivät näissä hommissa tehty. Mutta, kuten sanoin, maanantain kun selättää niin loppuviikko menee laulellessa...
Pari sanaa turpeesta, sillä sitähän minä täällä rutistelen päivästä toiseen. Virallinen kuvaus turpeesta on, että turve on suokasvien jäännöksistä epätäydellisen hajoamisen tuloksena muodostunutta eloperäistä maa-ainesta, jota kerrostuu muodostumispaikalleen. Mistä se sitten koostuu? No, Suomessa pääosin turvetta muodostavat pääasiassa eri rahkasammal (
Sphagnum)- ja sara (
Carex) –lajit. Muita turpeen muodostajia ovat esimerkiksi ruskosammalet, kortteet, puut ja tupasvilla. Eri turvelajit erotellaan sekä turpeen muodostaneen kasvikoostumuksen että turpeen maatuneisuuden perusteella (maatuneisus määritellään von Postin kymmenluokkaista asteikkoa käyttäen (1 = maatumaton, 10 = täysin maatunut)). Eli kaikki tämä tapahtuu puristamalla ja fiilistelemällä turvetta kourassa. Ja voitte kuvitella, että koura on päivän päätteeksi just sen näköinen, että jossain mössössä sitä on uitettu... :)
 |
| Turvetta kairassa (kaira 50 cm). |
 |
| Tästä se lähtee: fiilistellään koko kairanmitan turvepötkö, mikä on yleisvaikutelma, missä vaihtuu turvelaji/maatuneisuus/tulee lisätekijöitä. |
 |
| Turvetta kourassa, tällä kertaa heikosti maatunutta rahkaturvetta, kaunista Cuspidata-turvetta. Heikosti maatunut (H1-4) rahkaturve jaotellaan Acutifolia-Cuspidata-Palustria -tyyppeihin. |
 |
| Tässä vähän maatuneempaa sturvetta, rahkavaltaista vielä. |
 |
| Ja lisää maatunutta tavaraa - huomatkaa kynnenaluset! |
 |
| Olihan se taas nätti lounaspaikka. Ihan rannalle ei voinut mennä, siellä oli kyyllä pöytävaraus. |
Kommentit
Lähetä kommentti