Suo, kaira ja Tuija

Niin siinä sitten kävi, että loman jälkeen suunnitelluista kahdesta maastoviikosta vain toinen toteutui, ja sekin oli erikoishommia. Toki työ oli tavallista kartoitusta mutta tulokset menevät eri käyttöön. Tämän kesän kenttäkausi hurahti ohi todella vauhdikkaasti, ja jälleen kerran tuli opittua ja koettua uutta! Maastotöiden ainutlaatuisuutta ei aina siellä tiheimmässä ryteikkösuossa tarpoessa muista, silloin lohduttaa ajatus että jokainen otettu askel tekee suota valmiimmaksi, ja ennemmin tai myöhemmin sekin suo on tutkittu. Syksyllä ruokatauolla hirvikärpästen hyppiessä niskaan ei enää muistakaan sitä alkukesän aamukahvitaukoa, jonka aikana kuuntelit lintujen laulua ja aistit alkukesän tuoreutta kaikilla aisteilla ja tuumailit että nyt on hyvä - kunnes katselet syysauringossa loistavaa alkavaa ruskaa, kuuntelet muuttomatkaa mainostavia lintuja aurassaan, ja mietit että tässä on myös hyvä. Kun itse olen valunut jo toimistoajan kiireisiin, jatkaa pienempi mutta sitäkin taitavampi p