Tekstit

Maastokausi onkin jo ohi...

Kuva
Niin siinä sitten kävi, että loman jälkeen suunnitelluista kahdesta maastoviikosta vain toinen toteutui, ja sekin oli erikoishommia. Toki työ oli tavallista kartoitusta mutta tulokset menevät eri käyttöön. Tämän kesän kenttäkausi hurahti ohi todella vauhdikkaasti, ja jälleen kerran tuli opittua ja koettua uutta! Maastotöiden ainutlaatuisuutta ei aina siellä tiheimmässä ryteikkösuossa tarpoessa muista, silloin lohduttaa ajatus että jokainen otettu askel tekee suota valmiimmaksi, ja ennemmin tai myöhemmin sekin suo on tutkittu. Syksyllä ruokatauolla hirvikärpästen hyppiessä niskaan ei enää muistakaan sitä alkukesän aamukahvitaukoa, jonka aikana kuuntelit lintujen laulua ja aistit alkukesän tuoreutta kaikilla aisteilla ja tuumailit että nyt on hyvä - kunnes katselet syysauringossa loistavaa alkavaa ruskaa, kuuntelet muuttomatkaa mainostavia lintuja aurassaan, ja mietit että tässä on myös hyvä. Kun itse olen valunut jo toimistoajan kiireisiin, jatkaa pienempi mutta sitäkin taitavampi p

Toimiston viileydessä on ihmisen hyvä olla...

Kuva
... tai sitten ei! Jos katsotaan askelmääriä, niin toimistoaika on myrkkyä liikkuvalle ihmiselle. Niin, näitä askelmääriä nimittäin alettiin kesän aikana leikkimielisen vakavalla mielellä vertailemaan tutkijoiden välillä, tukikohtaan saapuessa päivän saldoja ja omien tavoitteiden täyttymisiä ihmeteltiin useampaan otteeseen. Ihan mukavia päiväsaldoja kertyi itse kullekin! Mutta palatakseni otsikkoon, lomalta paluuviikkoni vaihtui maastoilun sijaan toimistolla roikkumiseksi, ja kyllä, täällä on viileää, mutta niin on viileämpää ulkonakin. Ennen lomalle jääntiä hellekeli ja sen aikaansaama puhdittomuus vei iltaisin fiilikset kirjoitella edes tänne, niin kovasti kroppa otti helteellä työskentelyn itseensä. Lomallakin sai nautiskella jopa liian lämpimistä keleistä, kerrankin. Loma, tuo ollut ja mennyt, on vain muisto enää! Ensi viikolla palaan vielä maastoon, sitten se on oma maastokauteni tältä erää loppu. Miten se taas on hurahtanut kesä näin nopeaa ohi? Saa nähdä muuten että onko ens

Nyt riittää lämmintä!

Kuva
Ja heti onnittelut kaikille lomaileville turvetutkijakollegoilleni, kyllä teidän nyt kelpaa! Niin, jopa turvetutkijat lomailevat kesällä, itselläkin kolmen viikon huili siintää yhden ja puolen viikon päästä... Sitä ennen hikoillaan harjoittelijan ja yhden tutkijan ja kairamiesten kanssa saunanlämpimillä soilla näillä näkymin tästä lomaan saakka. Kuvankaappaus Forecan sivuilta. Kyllä nyt tarkenee! Kun aiemmin laitoin sadekeleistä ja pukeutumisesta, tuo helle omat haasteensa: en tiedä mikä on paarmojen moottorien "käynnistymiskeli", mutta niille tällainen lämmin sää on parasta mitä voi olla. Ssiinä yhdeksän tienoilla surina alkaa, ja surisevat siitä hamaan autolle pääsyyn saakka (ja usein vielä autossakin, ennen kuin ne ohjataan hallitusti joko ulos tai lusikat nurkkaan). Ja paarmat siis tarkoittavat sitä, että päällä pitää olla pitkähihainen paita ja housut tietenkin. Olen toki nähnyt kuvia entisaikojen tutkijoista, jotka ovat tehneet hommia pelkät uikkarit jalassa,

Lomalta paluu - mikä loma?

Kuva
Kesälomaa tuli harjoiteltua viikko (ja sitä ennen viikko toimistoeloa) ja eihän siinä viikossa edes ehtinyt tajuta olevansa lomalla, mutta siitä huolimatta, miten se tuntuikin maanantaina että kone yskähteli tavallista enemmän. En tiedä oliko syynä ne lukemattomat ja miljoonat paarmat, yllättävän kuuma ilma, maanantai yleensä, mutta työpäivä oli pitkä, raskas ja hikinen, ja suolta palatessaan olisi mieluusti ottanut muutaman tunnin tirsat ennen mitään muuta. Maanantain maisemia, ei paha! Maanantain kaveri, sudenkorento nautiskelemassa paarma-ateriaa (ei liityä alla olevaan kuvaukseen haaskasta ja sen omistajasta...). Mutta palataanpa vielä lomaa edeltäneisiin tapahtumiin. Edelliseen postaukseen olin laittanut että lentäviä öttiäisiä kummempia ei ole maastossa ollut. Nooh, perjantaina törmättiin sitten kohtuu tuoreeseen haaskaan, jonka oli joku mesikämmen ilmeisesti lahdannut, ja kun kairamies takana sanoi että sillä on vielä silmät päässä, tuli ehkä hivenen kiireempi siirtyä

Kärpästen, paarmojen, sääskien, mäkärien ja muiden lentävien ötököiden herra

Kuva
Lämpö nousee, ja sehän tietää että kaverit suolla lisääntyy kuin auringonottajat Nallikarissa Oulussa. Ei, kyse ei ole siitä että sudet ja karhut roikkuisivat lahkeessa himoiten kankkupaistiani, vaan muita ötököitä. Kysymys ei ole siitä, miten selviän koko kesän soilla kierrellen kun on niitä susia ja karhuja, vaan siitä, kuinka äkäiset offit sun muut löytyy taskusta jotta pärjään astetta pienempien kaverien kanssa. Aamulla seurana on sääsket (eli hyttyset, eli itikat). Lämmön noustessa seuraavana vieraiksi tulevat mäkäräiset, ja ne tulevat laumoina. He ovatkin semmoisia pirulaisia, että ensin ne väijyvät naaman edessä joukolla, ja siitä tekevät sitten suoria hyökkäyksiä silmiin. Myös nenä ja korvat käyvät, jos silmiin ei pääse. Suosikkipuremakohta on myös sormenhangoissa - mäkäränpuremat ovat semmoista sorttia, että jos erehdyt niitä hipaisemaankaan, ne kutiavat siitä hamaan syksyyn asti aivan käsittämättömän paljon! Ja jos kynnellä erehdyt hivenenkään rikkomaan ihoa, niin aijaija

Maanantai takana, viikko selätetty

Kuva
Maanantait ovat ehkä viikon pisimpiä päiviä, ei varmaan ainoastaan näissä hommissa. Heräät aamulla aikasten, syöt ja pakkaat auton ja lähdet huristelemaan kohti tukikohtaa, jättimuki kahvia mukanasi jotta pysyt virkeänä ajaessa. Ennen kahdeksaa saavut tukikohtaan, purat kamppeet ja ruuat paikoillensa, pakkaat maastoreppuun eväät ja juomat, käynnistelet tabletin ja mietit että mihin sitä pitikään mennä. Moikkailet muut tutkijat ja kairamiehet, lasket että kaikki ovat paikalla ja varmistavat että kaikki tietävät kenen kanssa menevät ja millä autolla. Sitten köröttelet suolle, lähtö tasan kahdeksalta. Kun mennään kahdeksalta töihin, kestää työpäivä siihen neljään. Ja miten voikaan olla tunnin ero iltapäivästä niin merkittävä? Tuntuu että kello ei saavuta ikinä neljää, kävelet kilometritolkulla ja tutkit turvetta kairanäytteestä toiseen, ja kello on vartin yli 12. Mutta ah, sitten vihdoin kun päivä tulee päätteeseensä, olet autolla ja vaihdat saappaat pois jalasta - parhautta! Viikko on se

Sataa, sataa ropisee...

Kuva
Plus kuusi astetta ja pientä sadetta aamulla. Siitä on perinteinen Suomen kesäkeli tehty. Mutta siitäpä ei turvetutkijat välitä, vaan suuntaavat reippaina suolle, kelistä viis! Sadekelillä perusvarustukseen kuuluu iki-ihanat "saunatakki ja -housut" eli sadekamppeet, jotka takuuvarmasti ovat se paras laihistuskeino heille ketkä haluavat senttejä pois kropastansa :) Maastotabletti, tuo työjuhtamme, kestää kyllä rankemmatkin sateet, mutta näyttöä joutuu pyyhkimään tasaisin välein jotta näkee mitä kirjaa pistetietoihin. Ja kylmä, se on kaverisi tällaisina pluskuusijamaakuntasadetta-päivinä. Se hiipii ensin turvetta puristeleviin kouriin, siitä sadetakin alla kastuvien hihojen kautta ylemmäs, sekoittuen hikiseen selkään... Reipas tahti auttaa, kaffi- ja ruokatauot kannattaa pitää niin lyhyenä kuin mahdollista. Joka tapauksessa, housut on märät (sateesta tai hiestä) päivän jälkeen. Tähän päivään kuului normihommien lisäksi komean suojellun puuvanhuksen alla ruokailu. Hieno kil