Tiistain maastopäivä jatkui harjoittelijan kanssa, turvetta ja liejuja riitti enemmän kuin keskimäärin - mikä taas kelin puolesta oli huonompi juttu, koska pohjoistuuli ja paikallaanolo ei ole kovin hyvin yhdistelmä. Syväjäädytys ei sulanut saunassakaan, mutta se siitä.
Tänään keskiviikkona aloitin sitten oman tutkimusurakkani. Suon toisella pisteellä pääsinkin taas tutun äärelle, kun kombinaatio suopursu-mänty otti tutkijan syleilyynsä. Ah suopursu, tuo suon varpu, jonka tuoksu tainnuttaa ja juuret kompastuttaa ketterimmänkin tutkijan! Kolmannella pisteellä pääsimmekin päivän jännittävimmän äärelle, kun saavuimme metsäviklon valtakuntaan. Siitä eteenpäin, yli kaffitauonkin, ei ollut epäilystäkään että olimme seurannan alla: viklo hälytti ahkerasti siihen asti, kunnes totesi että olemme tarpeeksi kaukana valtakuntansa rajojen tuolla puolen.
 |
| Taustalla pursuikko. |
Suopursuikon lisäksi tänään pääsi pitkästä aikaa todentamaan ojittamatonta suon reunaa - turvetutkimukset kun kohdennetaan pääosin ojitetuille, luonnontilaluokaltaan 0-2 soille (Kansallisesta Suostrategiasta ja luonnontilaluokasta enemmän
täällä), jolloin pienistäkin luonnontilaisista plänteistä ja reunoista ilostuu aina niitä nähdessään.
 |
| Metsäviklon huudeilla, täysseuranta oli jo päällä. |
 |
| Silmä lepää! |
 |
| Luonnontilaista suon reunaa. |
 |
| Suopursu, tuoksuasi ei voi välttää. |
Kommentit
Lähetä kommentti