Viimeisen toimistopäivän hulinaa!

Turvetutkimusten kenttätyökausi lähenee myös minun osaltani, ylimääräinen toimistoviikko vetelee viimeisiään! Suurin osa turvetutkijoista lähtikin jo maanantaina soiden kimppuun, ja ai että sitä hulinaa mikä toimistolla oli, kun koneita, tavaroita, ohjeita ja ihmisiä kasattiin maastovalmiuteen.

Toki sitä valmistelua oli tehtykin jo paljon ennen: soiden suunnitelmat, uusi datanjakeluohjelma, maastotabletit, päivitetyt ohjeet... Lista on pitkä ja työläs! Mutta niin vain ensimmäinen maastoviikko (muilta kuin itseltä) on sujunut yllättävän helposti, mitä tänään aluevastaavan kanssa juteltiin.

Mutta, nyt pitäisi kasata tavarat ja varsinkin oma pää maastotöiden pariin: vielä on muutama homma ennen kuin auto käynnistyy, ja viikonloppukin vielä välissä...

Työpisteen vierusta alkaa täyttymään jos mistä laitteesta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maanantai takana, viikko selätetty

Kuva
Maanantait ovat ehkä viikon pisimpiä päiviä, ei varmaan ainoastaan näissä hommissa. Heräät aamulla aikasten, syöt ja pakkaat auton ja lähdet huristelemaan kohti tukikohtaa, jättimuki kahvia mukanasi jotta pysyt virkeänä ajaessa. Ennen kahdeksaa saavut tukikohtaan, purat kamppeet ja ruuat paikoillensa, pakkaat maastoreppuun eväät ja juomat, käynnistelet tabletin ja mietit että mihin sitä pitikään mennä. Moikkailet muut tutkijat ja kairamiehet, lasket että kaikki ovat paikalla ja varmistavat että kaikki tietävät kenen kanssa menevät ja millä autolla. Sitten köröttelet suolle, lähtö tasan kahdeksalta. Kun mennään kahdeksalta töihin, kestää työpäivä siihen neljään. Ja miten voikaan olla tunnin ero iltapäivästä niin merkittävä? Tuntuu että kello ei saavuta ikinä neljää, kävelet kilometritolkulla ja tutkit turvetta kairanäytteestä toiseen, ja kello on vartin yli 12. Mutta ah, sitten vihdoin kun päivä tulee päätteeseensä, olet autolla ja vaihdat saappaat pois jalasta - parhautta! Viikko on se...
Lue lisää

Lomalta paluu - mikä loma?

Kuva
Kesälomaa tuli harjoiteltua viikko (ja sitä ennen viikko toimistoeloa) ja eihän siinä viikossa edes ehtinyt tajuta olevansa lomalla, mutta siitä huolimatta, miten se tuntuikin maanantaina että kone yskähteli tavallista enemmän. En tiedä oliko syynä ne lukemattomat ja miljoonat paarmat, yllättävän kuuma ilma, maanantai yleensä, mutta työpäivä oli pitkä, raskas ja hikinen, ja suolta palatessaan olisi mieluusti ottanut muutaman tunnin tirsat ennen mitään muuta. Maanantain maisemia, ei paha! Maanantain kaveri, sudenkorento nautiskelemassa paarma-ateriaa (ei liityä alla olevaan kuvaukseen haaskasta ja sen omistajasta...). Mutta palataanpa vielä lomaa edeltäneisiin tapahtumiin. Edelliseen postaukseen olin laittanut että lentäviä öttiäisiä kummempia ei ole maastossa ollut. Nooh, perjantaina törmättiin sitten kohtuu tuoreeseen haaskaan, jonka oli joku mesikämmen ilmeisesti lahdannut, ja kun kairamies takana sanoi että sillä on vielä silmät päässä, tuli ehkä hivenen kiireempi siirtyä...
Lue lisää

Toimiston viileydessä on ihmisen hyvä olla...

Kuva
... tai sitten ei! Jos katsotaan askelmääriä, niin toimistoaika on myrkkyä liikkuvalle ihmiselle. Niin, näitä askelmääriä nimittäin alettiin kesän aikana leikkimielisen vakavalla mielellä vertailemaan tutkijoiden välillä, tukikohtaan saapuessa päivän saldoja ja omien tavoitteiden täyttymisiä ihmeteltiin useampaan otteeseen. Ihan mukavia päiväsaldoja kertyi itse kullekin! Mutta palatakseni otsikkoon, lomalta paluuviikkoni vaihtui maastoilun sijaan toimistolla roikkumiseksi, ja kyllä, täällä on viileää, mutta niin on viileämpää ulkonakin. Ennen lomalle jääntiä hellekeli ja sen aikaansaama puhdittomuus vei iltaisin fiilikset kirjoitella edes tänne, niin kovasti kroppa otti helteellä työskentelyn itseensä. Lomallakin sai nautiskella jopa liian lämpimistä keleistä, kerrankin. Loma, tuo ollut ja mennyt, on vain muisto enää! Ensi viikolla palaan vielä maastoon, sitten se on oma maastokauteni tältä erää loppu. Miten se taas on hurahtanut kesä näin nopeaa ohi? Saa nähdä muuten että onko ens...
Lue lisää