Kärpästen, paarmojen, sääskien, mäkärien ja muiden lentävien ötököiden herra

Lämpö nousee, ja sehän tietää että kaverit suolla lisääntyy kuin auringonottajat Nallikarissa Oulussa. Ei, kyse ei ole siitä että sudet ja karhut roikkuisivat lahkeessa himoiten kankkupaistiani, vaan muita ötököitä. Kysymys ei ole siitä, miten selviän koko kesän soilla kierrellen kun on niitä susia ja karhuja, vaan siitä, kuinka äkäiset offit sun muut löytyy taskusta jotta pärjään astetta pienempien kaverien kanssa.

Aamulla seurana on sääsket (eli hyttyset, eli itikat). Lämmön noustessa seuraavana vieraiksi tulevat mäkäräiset, ja ne tulevat laumoina. He ovatkin semmoisia pirulaisia, että ensin ne väijyvät naaman edessä joukolla, ja siitä tekevät sitten suoria hyökkäyksiä silmiin. Myös nenä ja korvat käyvät, jos silmiin ei pääse. Suosikkipuremakohta on myös sormenhangoissa - mäkäränpuremat ovat semmoista sorttia, että jos erehdyt niitä hipaisemaankaan, ne kutiavat siitä hamaan syksyyn asti aivan käsittämättömän paljon! Ja jos kynnellä erehdyt hivenenkään rikkomaan ihoa, niin aijaijai kun se patti (ja se on nimenomaan aivan jäätävän kokoinen patti, kuvatodistusta on viime kesältä otsassa olleesta mäkäränpuremapatista) on kuumottavan kipeä! Lämpö nousee, ja sen jälkeen tulee paarmat. Suomessa elää yhteensä 41 paarmalajia (asiasta lisää esimerkiksi täältä), ja olen ihan satavarma että niitä kaikkia löytyy täältä seudulta. Ja nekin tulevat laumoissa, ja niiden suosikkipörräyspaikka on päänympärys, levähdyspaikkana toimii päälaki. Jossakin vaiheessa tulevat myös kärpäslaumat, mutta ne on toki ihan mukavia kavereita näihin edellisiin verrattuna, ne kun vain turrailevat ympärillä. Alla pätkää päivän kavereista, ja todellisuudessa tuon määrän voi kertoa moninkertaisesti :)



Syksyn inhokista en edes vielä tohdi puhua (se on hirvikärpänen), sillä kun kuulen ensimmäisen tutun surahduksen, lähtee minulta pikaloma-anomus ja suot saavat jäädä siltä kesältä siihen - näihin palaan loppukesästä.

Päivän erikoisuus oli mahottoman isolehtinen koivu. Ruppasen näköisestä varresta puski todella isoa lehteä, noin isoa en ole kuunaan nähnyt!

Mutta voih, maastoblogini viettää kaksi viikkoa hiljaiseloa, erinäisistä kommervenkeistä johtuen ensi viikolla olen toimistolla ja siitä seuraavan viikon lomilla, joten uutta tekstiä saatte sitten taas heinäkuussa kun palaan talsimaan mättäille. Mutta sillä aikaa voitte käydä lukemassa uusimmasta Geofoorumista turvejutuista (ja muistakin GTK:n tekemisistä).

Mutta hei, viikonloppuna on Lahti-Hollola Jukola, ja olen siellä eksymässä Venlojen viestissä GTK:n joukkueessa ankkurina. Wish me luck & clear heading all the way!

On koivunlehdellä kokoa!

Samoja isoja lehdykköjä alkuperäisessä oksassaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toimiston viileydessä on ihmisen hyvä olla...

Maanantai takana, viikko selätetty

Sataa, sataa ropisee...